Sitten sattui mulla olemaan synttärit ja lisäksi on odotettu sitäkin että olisi enemmän väkeä paikalla, niin saataisiin Kaapon tuhkat ripoteltua.
Lisäksi vielä nostettiin maljat Amandan opiskelemaan pääsylle, vaikka hän itse ei päässyt nyt paikalle samoin kuin mieskään, koska heillä oli työvuorot.
Alkuvalmisteluja käynnissä, ihana mausteinen chili sin carne porisi hellalla monta tuntia ja kokit paistoivat tortillalätyt itse durum- ja maissijauhosta tehdystä taikinasta, nyt eivät olleet mitkään Santa Maria- juhlat kyseessä;) Itsetehty guacamole on myös niin hyvää.
Oli kyllä tosi herkkua ja jälkiruoaksi syötiin jätskiä ja mansikoita, ja pysyttiin myös aikaisemmalla tän kesäisellä pääsiäismunalinjalla koristelussa.
Ruokaa piti vähän sulatella, joten Reinotossu-jalkapallon maailmanmestari valmensi ensin joukkuettaan ja sitten seurasi mökkimestaruusottelu. VV-joukkue Venla ja Vili taisivat voittaa...
Siirryttiin vähän hartaampiin tunnelmiin ja siunattiin Kaapon tuhkat mökkimaastoon, siitä alkaa olla kohta tasan vuosi kun Kaapo lähti koirataivaaseen. Iines-noutajan tuhkat ripoteltiin aikoinaan järveen, mutta Kaapo ei ollut ollenkaan innokas uimari, joten se pääsi grillipaikan läheisyyteen.
Harrasta tunnelmaa häiritsi vähän se, että mä osuin seisomaan nokkospuskaan. Meillä nyt tää touhu on vähän tällaista omanlaista, marsujakin on kastettu juhlamenoin aiemmin, paheksukoon ken haluaa...
Toisena päivänä saatiin vähän hommiakin tehtyä, nuoriso kävi kylillä mm. vartavasten kannattamassa legendaarista Vinhan kirjakauppaa ja mä uituani melko viileässä järvessä siirryin parvekkeelle konttaamaan ja ryömimään lattialle ja sain vähän maalattua kaidetta.
Hiukan hankala työskentelypaikka, joten enempää en tällä kertaa saanut aikaan.
Illalla oli tarjolla herkullinen grilliateria.
Syötiin lampaanfilettä, salaattia uunikasviksilla ja kikherneillä, minttukastiketta, täytettyjä herkkusieniä, maissia, tarjolla oli myös pieniä juustomakkaroita ja grillitassuja, joita Lindan pitää saada kerran kesässä.
Nyt jaksaa taas paremmin jatkaa töitä huomenna, vaikka univelkaa vielä riittää.