perjantai 19. syyskuuta 2014

Päivä Mamman seurassa

Mulla alkoi viikonloppu tavallaan jo tänään, sunnuntaina onkin sitten jo työpäivä edessä. Nukuin pitkään, eilen olin aivan zombie kun raahauduin aamuvuoroon töihin, ne heräämiset on yhtä tuskaa ja on ihanaa kun saa nukkua aamulla rauhassa.


Huolehdin jo eilen kirjastossa käymällä ettei lukeminen lopu kesken ja tässä sitä taas on ajankulua vähäksi aikaa eteenpäin.


Vaatehuoneen perusteellinen siivoaminen kannattaa, sieltä löytyi tuikkukipot joita olen käyttänyt edellisinä kesinä parvekkeella. Alkukesästä niitä etsittiin vimmatusti mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan ja nythän vasta pimeitä iltoja kunnolla onkin.

 
Samalla löysin myös melkein käyttämättömät Palmrothin kengät, joiden pohjassa oli hintalappu 420 markkaa. Jostain tehtaanmyymälän alesta ne kuitenkin on hankittu aikoinaan ja täytyy nyt testata pystyykö niitä vielä käyttämään kun jalka on iän ja kolmen raskauden myötä levinnyt ja muuttunut...


Nuorin tyttö lähti kyytimään mua ruokaostoksille ja itselleni sieltä ostin iltaa varten pitkästä aikaa hunajapaahdettuja pähkinöitä ja Honeylle kiskomislelun. Se ei ole ymmärtänyt mitään pallojen ja vinkulelujen päälle mutta nyt löytyi suosikki, jota retuutettiin innolla. Otus on vähän Honeyn näköinenkin, mutta pian varmaan entinen, siitä saatiin jo vinkupilli irroitettua ja muutenkin se on jo aivan räjähtänyt ja kuolainen:)


Mun teki mieli leipoa jotain ja tein pikaisesti kääretortun; suklaaunelman jonka täytteenä oli kernavaahtoa ja sulatettu suklaalevy ja lisäsin joukkoon yhden mustuneen banaaninkin. Hyvää ja makeaa se oli, mutta oikein ruma siitä tuli ja yritin peitellä sitä nonparelleilla yms.


Mies valmistautui lähtöön työporukan kanssa laivaristeilylle ja tyttö meikkaili ja laittautui illlanviettoon kavereiden kanssa.


Otettiin tytön kanssa Fresita-maljat ja jäin sitten Honeyn kanssa viettämään laadukasta koti-iltaa kaksistaan. Siellä sohvalla uusi lelukin on hyvässä tallessa. Nyt kirja esiin tai taidankin ensin katsoa lempparisarjani Uuden Päivän maanantain ennakkojakson kaikessa rauhassa...


2 kommenttia:

  1. Se on kyllä jännä kuin noi koirulit saa aina sen "vinkupillin" niistä leluista irti. Melkein tekis mieli joskus ottaa aikaa kuin nopsaa lelu on hiljennetty, ei kyllä montaa minuttia kulu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta ihan hyvä niin ei tarvi miettiä että se nielaistaisi myöhemmin huomaamatta;)

      Poista