Maahanmuuttajan arkea

Nyt on kulunut tasan kaksi viikkoa siitä kun haettiin Honey kotiin ja tuntuu siltä kuin se olisi aina kuulunut porukkaan.

Eilen käytiin ilmoittautumassa omalle eläinlääkärille ja samalla terveystarkastuksessa. Kaikki oli kunnossa ja neuvolakorttiin tuli merkintä "hieno luonne, ei sairauden merkkejä". Arvio kolmen vuoden iästä pitää varmaan hyvinkin paikkansa ja Honeylla on kuulemma elämänviisautta ja saattaa olla että sillä on joskus ollut pentujakin.

Potilastietoihin roduksi merkittiin mäyräkoiramix, jotain terrieriä ainakin on joukossa mukana, häntä saattaisi viitata Jack Russelin terrieriin... Ainakin se on ihan uniikkikappale Suomessa:)

Eläinlääkärikin mainitsi, että näyttää ihan siltä kun olisi aina ollut meidän koira ja yllättävän helposti Honey on kotiutunut ja on sopeutuvainen sekä ihmisrakas. Ei se arkaile vieraita ihmisiä tai meteliä ja käkätystä.

Honey on sisäsiisti ja osaa pyytää ulos, muutamia vahinkoja tosin on sattunut koska etukäteen saamiemme ohjeiden mukaan siihen tulee suhtautua kuin pentuun; ulos heti unien ja ruokailun päälle. Pissahätä on päiväsaikaan aika tiheään, vielä ei ole muodostunut säännöllistä arkirytmiä ja ymmärtäähän tuon kun on häkissä asunut pitkään.

Honey ei tajua mitään leluista, palloista tai puruluista, ilmeisesti ei ole saanut koskaan leikkimisen mallia. Mutta sen omia juttuja on hyökkäilyleikki isin kanssa ja välillä se yltyy vaanimaan, riehumaan ja saa ryntäilyhepuleita.

Hihnassa Honey kulkee nätisti, ainoa vaan että se kipittää täysiä pää pystyssä edellä eikä pysähtele nuuskimaan. Nyt se on ehkä vähän rentoutunut ja välillä yritetään hidastaa haistelemaan ympäristöä.

Mökillä se oli jo vapaanakin ja pysyi koko ajan lähettyvillä, kerran katosi siskontytöltä mutta löytyikin oven takaa odottamassa sisäänpääsyä:)

Honey on oikea luolakoira, rakastaa peittojen alla möyrimistä ja kaivautumista ja on löytänyt jo kaikki pehmeät oleskelupaikat.

Meidän tähän astiset kokemukset koiran Romaniasta adoptoimisesta ovat todella positiiviset ja onnistuneet, vaikka ymmärrän että monilla koirilla  saattaa olla alkuun erilaisia ongelmia.

Jää vielä nähtäväksi nyt kun työt alkavat, onko tulossa isompaa eroahdistusta kun pitää olla pitempiä aikoja yksin...