Itsetehdyt, aidot karjalanpiirakat katoavat hetkessä suihin ja toinen toiveruoka, jota oli tarjolla on leipäressu. Se on kuulemma ollut kiireisten pyykkipäivien pikaruoka ja pelastus ja jäänyt miehelle lapsuuden herkkuna mieleen.
Siinä on ruisleipää keitettynä maidossa ja mukaan on lisätty voita ja suolaa, ja siitä sitten syntyy leipäressu joka on ollut mulle aiemmin ihan vieras ruokalaji. Vaikkei se oikein ulkonäöllään vakuuta, ei se silti ole ollenkaan hullumman makuista.
Vähän epäselvä kuva ja voisi kuvitella että kyseessä on joku liharuoka...
Kun joulupuurot oli nautittu ja hyvät joulut toivoteltu, niin sen jälkeen mies ja tytöt suuntasivat kirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja ja minä puolestaan töihin valvomaan vanhusten unta.
Joulusiivoukset ja muut valmistelut jäävät kyllä aika viime tippaan kun on pitää ensin vähän huilata ja toipua, mutta eiköhän se siitä, tehdään mitä jaksetaan ja pystytään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti