Nuorin tyttö on perinyt multa jouluisen kolakarkin keittelyhomman ja joka kerta se on yhtä jännää ja dramaattista, on meinaan tosi herkkää epäonnistumaan...
Ihmettelen aina yhtä suuresti miten joskus nuorena mulla on ollut aikaa ja ennen kaikkea viitseliäisyyttä väkertää suuritöinen jouluinen ristipistotaulu, tänäkin vuonna se pääsi taas esille.
Namipöytä koottiin ja mun joulubravuurini "kalakakku" saatiin tehtyä taas kerran.
Joulupäivänä ajeltiin joka vuotinen lenkki Hämeenkyrön ja Nokian hautausmaille tällä kertaa kunnon vesisateessa. Tuli surullinen olo kun mun mummini haudalla ei ollut edes mitään havuja, meidän kynttilä vain, täytyy kyllä käydä korjaamassa tilanne...
Mutta nyt ehtii vielä vähän lueskella ja rauhoittua ennen huomista työiltaa, tunnelmallista joulun jatkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti