Mökillä karhujen syöttinä

Viikonloppuna oli sen verran yhteistä vapaata että päästiin yhdeksi yöksi mökille. Oltiin perillä vasta illalla ja pimeää tuli jo yllättävän aikaisin. Onneksi sisko oli jo urakoinut ja merkkaillut kaadettavia puita ja aamulla vielä katsasteltiin niitä yhdessä.

Paikallisen urakoitsijan olisi tarkoitus tulla vielä syksyllä harventamaan rinnettä että saataisi vähän lisää auringonvaloa tontille ensi kesänä.

Edessä on myös aikalailla risujenpolttosavottaa kun vaan olisi aikaa ja sopivat ilmat.

Kellastuneet lehdet jo lentelivät maahan, mutta mökissä oli lämmintä ja viihtyisää poltella kynttilöitä ja dippailla sipsejä ja kasviksia.

Pimeys oli kyllä vähän jännittävää varsinkin kun ihan lähitienoilla on nähty karhunjälkiä ja kylällä on ollut havaintoja sekä karhuista että susista. Yöllä oli pelottavaa mennä ulos pissalle, ei paljon viitsinyt jäädä ihailemaan upeaa tähtitaivasta.

Vahtikoira päivystää ja pitää petoeläimet loitolla.

Honey nauttii mökkeilystä ja saa välillä hurjia ryntäilyhepuleita vaikka se muuten onkin niin hillitty tyyppi.

Enää ei muakaan houkutellut kipitellä rantapolkua pitkin uimaan, sen verran viileää jo oli.

Mutta ensi kesänä odottaa uusi hiekkaranta, talvella sama puunkaatajamies tulee levittämään jäälle jotain suodatinkangasta ja hiekkaa, niin että saadaan taas mutapohjaa kuntoon ja ehkä joku muukin sitten uskaltautuisi mun lisäkseni uimaan.

Muistojen omenapiirakka

En malttanut nukkua kovin kauaa viimeisen yövuoron jälkeen ja kun kerran oli sopiva toimeton hetki, mun teki mieli leipoa välillä jotain. Syksy on omenapiirakoiden aikaa, joten pengoin esiin vanhan retroreseptini, jonka mukaan tein piirakkaa muistaakseni useammankin kerran joskus vuosia sitten kotona ollessani kun tytöt olivat vielä pieniä.

Tämä ohje on ollut Kotiliedessä varmaan joskus ehkä 90-luvun alussa ja jäänyt mieleen vähän erilaisena koska omenat raastetaan ja joukkoon tulee mm. mantelimassaa.

Sitruunan mehu antaa piirakalle kivan kirpeyden ja käytin muutenkin raikkaan kirpsakoita Granny Smith-omenoita.

Oltiin menossa juuri mökille yöksi ja vein omenapiirakan sinne jälkkäriksi ja se maistui hyvin meille kaikille mutakakun lisäksi. Honey vielä lopuksi tiskasi vuoan, eikä jäljelle jäänyt muruakaan.

Tyhjä tila

Nyt sai Amanda viimeisetkin tavaransa pakattua ja siirrettyä uuteen kotiin, joten meillä on typötyhjä huone odottamassa uutta sisustusta ja käyttötarkoitusta vierashuoneena ja "kirjastona".

Ideoita on kyllä hautumassa mutta täytyy vielä miettiä eri vaihtoehtoja. Sitä paitsi vanha, uskollisesti yli 20 vuotta palvellut pesukone tuli juuri samaan aikaan tiensä päähän, että sen korvaaminen on nyt akuutimpaa kun kokonaisen huoneen kalustaminen.

Tässä näkymää takkahuoneen puolelle, välissä on tuollaiset kevyet liukuovet, joten tilaa voi käyttää yhtenäisenäkin ja ovet sulkea tarpeen mukaan silloin kun on yövieraita.

Tässä riittää vielä haastetta ja tulen jatkossa raportoimaan millaisen muodonmuutoksen huone kokee. Nyt ollaan kuitenkin vasta siinä vaiheessa, että mieleiset verhot ovat löytyneet ja on tilattu Vallilan nettikaupasta, niiden saavuttua sitten pikkuhiljaa rakennellaan muuta sisustusta...

Elokuun loppupuolisko

Syyskuu on jo alkanut ja mun aikani on mennyt nyt tiiviisti töissä, seitsemän päivän putki menossa ja tän jälkeen olis vielä kaksi yötä edessä. Poimin kuitenkin tässä ehtiessäni Instagram-kuvia vielä elokuun loppupuolelta.

Meillä oli hääpäivä, mutta molemmat olivat silloin yövuorossa joten vasta jälkeenpäin juhlistettiin sitä kun hain Stockmannilta valmiit sushiannokset ja juhlajuomaksi cherrycolaa, molempien lempparia.

Saatiin sovittua hyvissä ajoin yhteinen vapaapäivä, joka varattiin Veljekset Keskiselle retkeilyyn ja otettiin mun siskokin mukaan shoppailemaan ja pizzalounaalle.

Kesäkelit alkoivat vasta elokuussa ja ensimmäisen ja ainoan kerran paistettiin muurinpohjalättyjä takapihan grillissä, syötiin niitä oman pihan vadelmien kanssa ja oli vihdoinkin tarpeeksi lämmintä Honeyn kanssa oleilla parvekkeella.

Terassillakin ehdin poiketa työkaverin kanssa nauttimassa hyvästä seurasta, jääkylmästä siideristä ja auringonpaisteesta.

Honey nauttii olostaan tyynyjen keskellä, mitä pehmeämpää niin sen parempaa.

Pistäydyin Cottonilla ja ostin joko rannekoruiksi tai ponnareiksi tarkoitetut koristellut lenksut. Olisi korkea aika tilata kampaaja, viime kerrasta alkaa olla puoli vuotta ja oon koko ajan pitänyt nyt hiuksia kiinni.

Mun riemukseni viikon verran ehti nauttia kohtuulämpöisestä uimavedestä "omassa" rannassa ja vaikka mulla olikin lähes koko ajan iltavuoroja, painelin suoraan järveen aina töistä tultua jo melko hämärällä ja uiskentelin kaikessa rauhassa kuunkin jo pilkistellessä taivaalla.

Mulla oli muutama päivä ylellistä yksinoloa ja valvoin vielä tavallistakin myöhempään ja yhtenä iltana innostuin paistamaan vielä kymmenen jälkeen uunikasviksia itselleni.

Lukemista kävin hamstraamassa kirjastossa ja löytyikin aika satsi kuolemaa uudelta ihastukseltani Peter Jamesilta, jonka pari jännää kirjaa olen juuri aiemmin kesällä lukenut.

Pikkuhiljaa alkaa kaaos Amandan huoneessa selvitä ja meillä on mielessä sisustuspohdintoja tulevan vierashuoneen varalle.

Sokoksesta löytyy hyvät jätskiannokset, siellä yläkerran kahvilassa käytiin vaihteeksi vaihtamassa kuulumisia kun hain viimeisimmät Avonin ostokseni.

Ylellistä yksinoloa

Vaikka tässä vähän onkin ollut haikeaa kun kotona väki vähenee, niin silti on saanut kokea harvinaisia ja uudenlaisia hyviä hetkiä. Viime viikolla mies oli pohjoisessa joka syksyisellä erämaalomalla ja vieläpä Honeykin lähti mökkeilemään Lindan ja Vilin kanssa pariksi päiväksi, ja mulla sattui olemaan samaan aikaan töistäkin pari vapaapäivää, jotka sain viettää ihan itsekseni.

Kävin kaupungilla jätskillä ja hain samalla Avon-tilaukseni. Pizzallakin tuli käytyä, eikä tarvinnut miettiä ruoanlaittoa sen kummemmin.

Ruokakaupasta ostin pienten ruokaostoksien lisäksi itselleni Pirkka-ruusuja ihan omaksi ilokseni.

Kerrankin oli siistiä eikä tarvinnut korjailla kenenkään muiden sotkuja, nautin ja sytyttelin kynttilöitä, lueskelin ja ihailin ruusujani.

Jossain vaiheessa illalla siirryin peiton alle lueskelemaan blogeja ja jännää kirjaa ja yllättäen heräsin puoli kolmelta kun olin nukahtanut kirja kädessä. Sai kerrankin pitää valoakin niin kauan kun jaksoi valvoa. Ja aamulla en laittanut herätyskelloa edes soimaan.

Parissa päivässä en ehtinyt vielä kyllästyä yksinoloon, varsinkin kun kävin välillä kaupungilla ja näin siellä Amandaa ja Avon-Riittaa. Silti oli ihanaa kun Honey ekana palasi kotiin, outoa kyllä olla ilman koiraa kun on tottunut välillä juttelemaan sille ja se on niin hyvä uni- ja ulkoilukaveri.

Mutta aika ylellistä olla välillä ihan itsekseen, kun vuosia on ollut aina enemmän tai vähemmän perhettä paikalla.

Muutama syysvaate

Nyt ne helteet loppuivat, muttei missään nimessä vielä niin viileää ole että pitäisi hylätä ballerinat ja kesäpaidat, vastahan niitä kunnolla pääsi käyttämään.

Ehdin kuitenkin tehdä jo muutaman hankinnan syksyä ajatellen, kun pian taas kuitenkin tulee tarve neuleille ja pitkähihaisille puseroille.

Melkein kaikki löydöt olivat H&M:ltä, kuten myös tämä tiikeripaita, kaikki ei siis mulla ole leopardia vaan muutkin viidakon eläimet kiinnostaa. Ja myös osittain tummansininen linjakin yllättäen jatkuu kesän jälkeen.

Tämä tuli vastaan KappAhlissa ja alennuskupongille löytyi taas käyttöä.

Eläinkuviota taas ohuessa oversize-neuleessa.

Lämmin neuletakki, jota ihailin liikkeen ikkunassa aiemmin jo, mutta onneksi kokoja löytyi vielä netistäkin.

Jotain housuja pitäisi vielä katsella kun koko kesä on mennyt melkein caprimittaisissa ja taisi jäädä aika huonot valikoimat kevään jäljiltä. Näin pulleammalla tädillä on se ongelma että housut tahtovat ajanmittaan hankautua reisistä puhki, varsinkin kun tulee käytettyä yksiä ja samoja hyväksi havaittuja päivästä toiseen.

Talvitakkikin olisi hakusessa, mutta vielä ei oikein viitsisi niin pitkälle ajatella. Nyt vielä nautitaan syksystä ensin.

Syömässä Sitkossa

Tässä vasta kesällä huomasin, että ihan mun lapsuudenkodin kulmille on jo viime syksynä avattu uusi pizzapaikka ja Amandaa ei kauaa tarvinnut houkutella mukaan kokeilemaan sitä.

Sitko mainostaa puhtaista, tuoreista, laadukkaista suurelta osin paikallisista raaka-aineista tehtyjä pizzoja ja tarkkaan valittuja viininautintoja ympäri maailmaa.

Sisustus oli trendikäs ja pizzatkin maistuvia, mä valitsin kylmäsavulohipizzan, jossa oli täytteenä seesaminsiemeniä, smetanaa, rucolaa ja sitruunavinegretteä. Amanda otti parmankinkkupizzan kirsikkatomaateilla.

Me ei kumpikaan olla mitään viinintuntijoita, mutta Amanda maistoi mahdollisimman makeaa valkoviiniä ja mä pyysin makeinta siideriä mitä löytyy... Mitä moukkia me ollaan;)

Pizzat oli sellaisia gourmetpizzoja, kuulemiemme kehujen perusteella odotimme ehkä vielä parempaa vaikkei näissäkään mitään valittamista ollut.

Mutta ehkä kuitenkin se Napoli pysyy edelleen ykkösenä jos oikein mehevän pizzan haluaa. Ehdottomasti tuo oli tyylikäs seurustelupaikka, jos sellaista hakee ja varmaan viiniexperteille kiinnostava tuttavuus.