Uusi perheenjäsen

Kaapon lähtö oli tiedossa jo yli puoli vuotta sitten, mutta mitä lähemmäksi sen aika tuli, sitä enemmän sitä tuli murehdittua. Mulle sopiva selviytymiskeino oli toiminta. Heinäkuun puolivälissä yövuoron hiljaisina hetkinä aloin tutkia löytökoirasivuja ja päädyin Rescueyhdistys Kulkureiden sivuille lukemaan itku silmässä kotia etsivien koirien kuvauksia ja tarinoita.

Lainasin sivuilta tietoa yhdistyksen toiminnasta; yhdistys siis työskentelee kulkukoira- ja kissapopulaation vähentämiseksi sekä olemassaolevien eläinten olojen ja kohtelun parantamiseksi mm. sterilisaatioprojekteilla ja eläinten adoptoinneilla. Yhteistyömaita ovat Romania ja Viro.

Adoptiot eivät ratkaise ongelmaa mutta tarjoavat mm. vaihtoehdon lemmikin hankkimiseen kestävän kehityksen keinoin.

" Visiomme on maailma, jossa eläinsuojeluyhdistyksiä ei tarvita, jossa jokaisella lemmikillä on oma koti ja jokaisen eläimen kokonaisvaltainen hyvinvointi osataan ottaa huomioon."

Meille oli heti selvää että pentua ei hankittaisi, tällä hetkellä ei ole aikaa tiheään ruokailurytmiin yms. pentutouhuun.

Löysin ensin yhden sopivan ehdokkaan, josta alettiin käydä neuvotteluja, mutta pienen Pamelan sijaiskoti Romaniassa halusikin pitää koiran itse.

Mieskin alkoi siinä lämmetä ajatukselle ja kävi ilmi että molemmat oltiin isketty silmämme sivustolla samaan pikkukoiraan, joka muutaman päivän yhteydenottojen ja harkinnan jälkeen varattiin meille.

Tässä esittelyä nettisivuilta:

Little Miss Honey on n. 3-4 vuotta ja steriloitu.

On varmasti joskus asunut omassa kodissa, ei jännitä ihmistä ja viihtyy sylissä paremmin kuin hyvin.

Jostain syystä tämä pikkukoira päätyi Bragadirun kunnalliselle tarhalle, jossa selviytymismahdollisuudet ovat huonot pienelle kiltille koiralle. Honey pelastettiin ja vietiin turvaan Glinan tarhalle.

Honey on alle 35 cm korkea ja painaa 6-7 kg.

Silloin kun sitä jännittää, jähmettyy se paikalleen. Se ei murise, ärise eikä hauku tai uhittele, se vaan on. Se turvautuu selkeästi ihmiseen ja kulkee perässä kuin huomaamatta koko ajan. Sillä on lempeä, pehmeä ja kiltti luonne ja sen kohteliaita lähentymisiä on vaikea vastustaa.

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan ja Honey selviää viimeisistä tautitesteistä juuri ennen lähtöä, se lentää Romaniasta Suomeen heti seuraavana päivänä kun ollaan palattu reissusta kotiin. 

Nyt pidetään peukkuja että kaikki sujuu hyvin eikä mitään esteitä matkustamiselle tule, niin että saadaan tyttö omaan kotiin hemmoteltavaksi.

Kuvat ovat Kulkureiden sivuilta Little Miss Honeyn esittelystä.

Matkakuulumisia

Heti alkuun pienet matkakuulumiset täältä Rodokselta Ixiasta. Mulla on mukana iPad ja täällä on huoneessa Wi-Fi-yhteys, tosin ei mikään kovin tehokas ja nopea, esim. kuvien siirtyminen kestää.

Laitan sitten kotoa tarkemmin postauksia kamerakuvineen, mutta tässä vähän alkuvaikutelmia.

Jouduimme lähtemään yöllä ajelemaan jo 2.30, ja oli melko nuutunut olo kun päästiin perille puolen päivän aikaan. Mutta äkkiä se siitä iloksi muuttui kun tajusin miten upean paikan mies oli varannut meille juhlamatkan kunniaksi. Meillä on sviitti johon kuuluu oma pieni uima-allas ja palvelu on sellaista, johon ei olla todellakaan totuttu.

Heti vastaanotossa ohjattiin istumaan ja tarjottiin kylmää juomaa ja huoneeseen tuotiin ensimmäisenä kuohuviiniä ja hedelmiä. Mies alkoi olla jo itsekin sitä mieltä että palvelu tuntuu liian hienolta meille sellaiseen tottumattomille, mutta nyt vaan nautitaan alkuihmettelyn jälkeen:)

Teen tosiaan matkan jälkeen paremmin postauksia huoneesta ja ympäristöstä ja mahtavista ruoista. Nyt lepäillään ja rentoudutaan vaan rankan työkesän päätteeksi.

(Mä en juo punaviiniä, tuliaisia tytölle kuten toivoit:))

Matkavalmisteluja

Tässä sitä toivutaan surusta vähitellen, on vaan niin outoa tulla ovesta sisään kun kukaan ei ole kotona odottamassa. Ilman koiraa ei osata elää ja uusi on jo tulossa, mutta siitä lisää juttua myöhemmin...

Nyt suunnataan katse eteenpäin kohti lomaa ja etelänmatkaa. Kyllä tätä onkin jo ehditty odottaa; kesän aikana monet työkaverit ovat ehtineet jäädä lomalle ja palatakin ja nyt on lopulta mun vuoroni!

Meillä mies on intohimoinen reissaaja ja yleensä hoitelee tuon matkustamispuolen, mä viihdyn paremminkin kotona. Oon kuitenkin toivonut joskus pääseväni uudelleen Kreikkaan, kerran olemme olleet Kosilla vuosia sitten ja nyt mun pyöreiden vuosien kunniaksi tilattiin matka Rodokselle.

Kävin ostamassa matkalukemista mukaan, olisi tarkoitus rentoutua, uida paljon ja syödä hyvin:)

Aurinkorasvoja tässä aurinkotuolilla valmiina köllöttelemässä, palan helposti enkä edes jaksa olla kauaa paahteessa, viihdyn parhaiten vedessä tai varjossa lueskelemassa.

Kaupungilla käydessä oli pakko ostaa samalla kokeeksi nuo niin paljon etukäteen kohutut Babylips-huulivoiteet, hamstrasin kaikki sävyä antavat vaihtoehdot. Yritän aina etsiä suursuosikilleni Hydracolorille voittajaa, mutta vielä ei ole tullut yhtä kosteuttavaa ja mieleistä tuotetta vastaan.

Matkakokoinen muotovaahto oli ostoslistalla ja nappasin myös söpön palleroisen mustikkahuulirasvan mukaani.

Olen pikkuhiljaa pakannut ja pyykännyt täällä.

Saa nähdä millaiset nettiyhteydet on paikan päällä, mutta varmasti ainakin jälkikäteen on matkapostauksia tulossa.

Löytyyköhän Rodokselta mitään kivaa shoppailtavaa;)?

Jäähyväiset Kaapolle

Nyt tuli aika rakkaan perheenjäsenen Kaapon (Bullzaniers Camembert) muuttaa koirien taivaaseen. Lähtö oli kyllä ennalta tiedossa mutta ei se silti surua helpommaksi tee.

Jo alkuvuodesta Kaapon oma tuttu eläinlääkäri oli sitä mieltä että sillä olisi hyvä paikka taivaassa mutta päätimme kuitenkin hoivata vanhaa kaveria kesän yli, että se ehtisi vielä nauttia vapaudesta ja grillimakkarasta mökillä varsinkin kun se ei kärsinyt kivuista.

Kaapon näkökyky oli loppuaikana aivan olematon ja kuulo tosi heikko, dementiaakin epäiltiin, niin poissaoleva ja pysähtynyt se välillä oli. Ja nyt oli oikea aika lähteä, puolessa vuodessa Kaapon kunto oli mennyt alaspäin ja vaaralliset törmäilyt ja kompuroinnit eivät enää olleet kaikki estettävissä. Pitkään jatkuneet helteet veivät loputkin voimat Kaapolta.

Mutta loppuun asti Kaapo nautti kosketuksesta ja ihmisten läheisyydestä, pyrki syliin ja viereen nukkumaan ja kun paikalla oli enemmän väkeä halusi olla aina keskellä vaikkei aina ymmärtänyt mitä ympärillä tapahtui, jonkun mielestä ehkä tiellä ja jaloissa.

Pelottavasta ulkonäöstään huolimatta Kaapo oli sydämellinen ja ihmisrakas mammanpoika, siinä ei ollut tippaakaan vahtikoiramateriaalia, koska vielä kunnolla nähdessään se pelkäsi kaikkea tavallisuudesta poikkeavaa kotona tai ulkoilureitillä.

Kaapo jätti ison aukon jälkeensä vaikka surutyötä tehtiin jo etukäteen. Nyt odotamme Kaapon tuhkauurnaa ja varmaan pidämme sille vielä porukalla jonkinlaisen muistotilaisuuden.

Lepää rauhassa enkeli Gabriel!

Plevnassa syömässä

Yleensä kesäisin ollaan tavattu vanhan kaveripariskunnan kanssa ja parina viime kesänä ruokapaikaksi on valittu Mustalahden satamaravintola Kaisla, mutta nyt hoksattiin että siellä olikin juuri joka tiistainen moottoripyöräjengin kokoontuminen.

Päätettiin sitten vaihteeksi mennä panimoravintola Plevnaan ja terassilta löytyi sopivasti vapaa pöytä, niin että saatiin nauttia trooppisen lämpimästä kesäillasta.

Mä valitsin terassilistalta Pulled Beef Burgerin juuresranskalaisilla ja ne olivatkin yllättäen tosi hyviä, en ole ennen sellaisia maistanut ja olin ensin vähän epäluuloinen. Mies otti pyttipannun josta muiden makkararuokien lisäksi Plevna on tunnettu, kaverilla kuvassa näkyy Metsästäjän leipä.

Oltiin tyytyväisiä ruokiin ja päätettiin tilata vielä jälkiruokaakin ja belgialainen vohveliannos oli meidän porukassa suosittu ja onnistunut valinta:)

Tuli vaihdettua samalla kuulumiset pitemmältä ajalta. Kiva kun on säilynyt ystäviä ihan nuoruusvuosilta, kaverin kanssa oltiin aikoinaan samaan aikaan pankissa kesätöissä yli 30 vuotta sitten;) Kieltämättä oli aika erilaiset ajat ja elämäntilanteet silloin, mutta yhtä nuorekkaana ollaan edelleen pysytty...

Viikon kuulumisia

Viikko sitten oltiin vielä mökillä helteiden kourissa, Kaapo otti rennosti ja makaili vuoroin terassilla ja vuoroin sisällä, kummassa nyt hiukan viileämpää sattui olemaan.

Instagramissa näkyi kuvia kavereiden tyylikkäistä viinilasillisista terassilla, mulla oli vähän vaatimattomampi siideripullo juhlistamassa vapaata viikonloppua.

Kuumuudesta huolimatta kukkakimppu piti käydä poimimassa ja nyt olikin kukassa erilaisia lajeja verrattuna juhannuksen aikaan.

Kauhistuneena kävin tarkkailemassa säätietoja ennakoiden seuraavan päivän työvuoroa.

Auringonlaskut on tosi upeita tähän aikaan vuodesta, niitä on mukava seurailla parvekkeelta käsin.

Töissä sitten olikin odotetusti aika tukalat oltavat, sisälämpötila nousi parhaimmillaan yli 30 asteen ja voimat oli aika vähissä.

Pari jälkeenjäänyttä yksilöä on alkanut kukkimaan meidän pihan juhannusruusussa.

Työura vanhassa paikassa loppuikin sitten yllättäen muutamaa päivää suunniteltua aikaisemmin kun iltavuorosta tullessa väistin autoa taluttaen pyörää kaltevalla nurmikolla. Nilkka vääntyi ja kuului vaan rusahdus kun se nyrjähti.

Kunnon helteet toivat taas mukanaan ukkosia ja meilläkin pari ukkosmyrskyä riehui. Ikävä puoli siinä on että muutama päivä sitten parhaimmillaan 25 asteinen uimavesi laski hetkessä hyytävään 17 asteeseen, joka ei oo mua houkutellut kun henkeä haukkoen kastamaan.

Viikolla juhlittiin mun pyöreitä vuosiani ja tarjolla oli myös sankarin näköistä mustikkajuustokakkua, huom. ripsienpidennykset.

Joku virkistävä drinkkikin juotiin viikon aikana. Jäitä on käytetty sekä juomien että nilkan viilentämiseen.

Kesäinen kukkakimppu juhlapäivänä.

Kuumuus on ottanut koville varmaan kaikille koirille ja etenkin lyttykuonoiselle Kaapolle joka tässä nuokkuu pöydän alla.

Korkkasin uuden tuoksuvan vartalovoiteen, iho kyllä janoaa kosteutusta kun vähän väliä oon käynyt uimassa ja suihkussa.

Kaapon kanssa ollaan nukuttu patjalla ja yöllä on parvekkeen ovesta tullut miellyttävästi vähän vilpoisempaa ilmaa. Kaapo tukee leukaansa ja samalla hoitaa mun kipeää nilkkaani.

Lahja työnantajalta, hopeinen kaulakoru jonka hain samalla kun tyhjensin pukukaappini, palautin avaimet ja jätin jäähyväiset yhdeksän vuoden työrupeamalle vanhassa työpaikassa.

Uusi ajanlasku

Nyt alkoi monellakin tapaa uusi ajanjakso elämässä ja sopivasti sitä juhlistamaan posti toi tilaamani uuden kalenterin.

Tänään oli tosiaan eka päivä uudessa työpaikassa, ihan uusi työmatkareitti aivan toiseen suuntaan, oli tiloihin tutustumista, koulutusta ja ryhmäytymisleikkiä... Tästä kai se vähitellen lähtee alkuun ja sujumaan ja oli lohdullista kuulla että muitakin jännitti eikä vaan mua.

Tämä on nyt toinen kalenteri, jonka ulkoasun oon itse suunnitellut persoonallinenkalenteri.fi-firman sivuilla. Edellisen värikkään tilalle halusin nyt vaihteeksi mustavalkoista. 

Sisäosan yksityiskohtia uusin myöskin; valitsin oman lokeron päivällisille, johon voin suunnitella kivasti etukäteen viikon syömisiä.

Ja erittäin toiveikkaana lisäsin viikon treenit-osion, jos se vaikka auttaisi syksyllä innostamaan vähän ahkerammin kuntoilemaan. Mua ei oo ikävä kyllä salilla juuri koko kesänä näkynyt...