Mitään erikoisempaa ei ole tullut tehtyä viime aikoina, töissäoloa vaan ja vapaapäivät menee liian nopeasti. Erehdyin taas kerran kokeilemaan ulkomaisia mansikoita, mutta nytkin ne oli melko kovia, raakoja ja mauttomia vaikka aina ulkonäkö houkuttelee ja hämää.
Aurinkokin on sentään pilkahdellut, vaikka lunta ollut ilmassa viime päivinä ja kylmä tuuli puhaltanut.
Ostin itselleni kukan, joka toivottavasti kestää jonkin aikaa mun hoidossani ja usein kaupungilla käydessäni poikkean myös Vihkokauppaan tutkimaan uusinta tarravalikoimaa ja ainahan sieltä jotain mukaan löytyy.
Mulla kulkee passi aina laukussa mukana henkilötodistuksena ja sille löytyi uudet suojakuoret Wishiltä entisten kuluneiden tilalle.
Honey oli pari viikkoa hoidossa mummilla ja ukilla kun mies oli matkalla, ja mietittiin jo mahtaako se enää kotona viihtyä kun oli saanut kyläpaikassa niin hyvää palvelua, eikä ukki olisi enää tainnut siitä malttaa luopuakaan... Mutta Honey saa taas mennä välillä lomailemaan, varsinkin kun mun jalkani ei tahdo ylimääräistä kävelyä sietää.
Olin mökillä pari päivää, se on paras paikka mennä huilimaan yövuorojen jälkeen. Sammakkoprinssi loikkasi kesää odottelemaan kannolle ja mun uusi tuliaispöllöni pääsi myös porukoihin mukaan.
Honey on hyvä unikaveri, tosin se ei tahtoisi tulla ollenkaan peiton alta pois.
Lumet olivat jo aika hyvin sulaneet ja nyt pääsiäisen aikaan ei ole enää sitäkään vähää jäljellä.
Pyöräilykausi alkoi ja alkuviikosta viimeisetkin hiekat siivottiin pyörätieltä. Näpit vaan on olleet niin jäässä polkiessa, ettei tarpeeksi lämpimiä hanskoja ole tahtonut löytyä omista kätköistä.
Virallinen pääsiäiskausi alkaa joka vuosi kun naapurintädin munapuu puhkeaa kukkaan. Täti on entinen lastentarhanopettaja ja panostaa aina koristeluun.
Ensimmäinen ja ainoa leskenlehti löytyi muutama päivä sitten kun silmä kovana tarkkailin Särkänniemen mäkeä kotiin kävellessäni, se on myös jokavuotinen odotettu juhlahetki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti