Valvomismaratoni

Mulla on nyt meneillään tähän astisen urani pisin valvontaputki, kuusi yötä peräkkäin. Se osui vähän huomaamatta listojen vaihtumiskohtaan, mutta tuleepahan kokeiltua miten mamma jaksaa... Ainoa vaan että flunssa yrittää sitkeästi iskeä ja välillä täällä aivastelen ja niiskuttelen.

On vähän outoa kun aamulla menee kotiin nukkumaan pimeällä ja iltapäivällä herätessä on taas pimeää. Luonnollisesti muu elämä on vähän tauolla ja viikko menee lähinnä nukuskellessa.

Meillä onkin koko porukka nyt yötöissä, miehellä on kolme yötä nyt samanaikaisesti ja tyttökin sai yllättäen  töitä välivuodeksi avoimen yliopiston opiskeluiden vastapainoksi ja on aina silloin tällöin yöt baareissa pelipöydän pyörittäjänä. Hyvää kokemusta sekin.

Mitä mä sitten teen yövuorossa; luonnollisesti kierrän aina välillä ja olen kuulolla että asukkailla on kaikki kunnossa. Saan avukseni hoitajan toiselta osastolta kääntämis- ja kuivittamiskierrolle.

Sen lisäksi öihin kuuluu lääkejakoa, parin asukkaan dosettijako  ja aamuksi tarjottimelle nestemäiset  yms. lääkkeet, joita ei doseteista löydy.

Lisäksi on asukkaiden pyykinpesua ja lajittelua sekä keittiöhommia. Aamupalaa varten otetaan astiat valmiiksi esille, puhdistetaan tiskikone, tehdään voileivät, keitetään puuro ja kahvit. Leipominenkin olisi suotavaa, mutta mä tarvisin aina selvän suunnitelman ja reseptin, joten en ole sitä vielä innolla spontaanisti toteuttanut.

Tietysti myös kirjallisia hommia ja arviointeja on rauhallisempi tehdä yövuorossa.

Välillä kun on hiljainen hetki, lueskelen Padilla mm. blogeja ja surffailen netissä, etenkin pöhkö horoskooppisivu on varsinkin öisin muhun vetoava;) Kirjakin mulla kulkee aina laukussa mukana, telkkaria en viitsi pitää päällä ollenkaan, että kuulen paremmin jos joku pitää ääntä tai kulkee jossain.

Onneksi pyöräkelit vielä palasivat ainakin hetkeksi, niin pääsen nopeammin aamulla kotiin puurolle ja sänkyyn, jossa Honey jo odottaa ja asettuu tiiviisti mun selkääni vasten peiton alle huppukuuruun jatkamaan uniaan.