Nyt on tainnut Honey alkaa kotiutua entistä enemmän ja siitä vähän pilkistää terrierin tai mitä siinä nyt onkaan tiukka luonne, eikä enää olla vieraskoreita arkajalkoja koko ajan:)
Honey tosiaan on alusta saakka esimerkillisesti ollut unikaverina kaikille jotka meillä nyt päivisin yövuoroista toipuvat ja nukkuvat.
Yhtenäkin aamuna töistä tultuani sitä pikaisesti pissatin ja rynnättiin vauhdilla peiton alle, Honey mun polvitaipeeseen luolaan huppukuuruun. Sitten tyttö kehtasi tulla herättämään sitä yhden aikaan varsinaiselle aamulenkille itse nukuttuaan oman yövuoronsa päälle ja siitäkös Honey närkästyi, ärähti ja yritti vähän näykätä. On se nyt kumma kun kesken unien haetaan ulkoilemaan...
Ja kiire oli takaisin jatkamaan nukkumista! Ei meillä olisi ollut mitään järkeä näillä työvuoroilla ottaa aktiivista ja paljon toimintaa tarvitsevaa pentua, meille sopii vähän rauhallisemmat tyypit ja eläkeläiset, jotka arvostavat pehmeää ja lämmintä sänkyä ja nauttivat uniseurasta.
Kaikki ovat tyytyväisiä, paitsi että pitää oikeasti heti alkuun kitkeä tuollaiset mielenosoitukset, vaikka sillä hetkellä se kyllä vaan nauratti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti