Kaikki meidän kodit

Oon pitkään suunnitellut kotiseutukierrosta ja nyt vihdoin saatiin se toteutettua ja ajeltiin katsastamassa ja kuvaamassa kaikki meidän yhteiset kodit kolmenkymmenen vuoden varrelta.

Ensimmäisenä kohteena oli Ylöjärven puolella sijaitseva Vuorentaustan rivitalokaksio, jossa asuttiin vain vuoden verran.  Kuvassa näkyy sisäänkäynti ja makuuhuoneen ikkuna. 

Paikka oli mulle aina keskustassa asuneena tosi syrjäinen ja yksinäinen. Lisäksi asunto ei edustanut mitään rakennustaidon huippuosaamista, vaan oli tosi vetoinen ja viileä.

Sinne meidän kanssa ehti muuttaa norwichinterrieri Lyyli, meidän ensimmäinen yhteinen koira.

Seuraavaksi siirryttiin takaisin keskustan tuntumaan meidän ensimmäiseen asuntoon Onkiniemessä, joka oli maantasalla oleva kerrostalokaksio omalla pienellä pihalla. 

Mulla oli sopiva kävelymatka pankkiin töihin ja uimaranta ihan vieressä. Mä ajattelin usein kuinka oikein rakastan tätä asuntoa ja haikein mielin muutin sieltä pois kun perheenlisäystä oli tulossa. Aina myöhemmin ohiajaessa tahtoi tulla ihan kyyneleet silmiin. Tänne myös muutti meidän toinen terrieri Ruusa.

Kuvassa on meidän aikoinaan istuttama syyshortensia ja siellä takana makuuhuoneen ja keittiön ikkunat.

Muutettiin pseuraavaksi Länsi-Tampereelle Haukiluomaan rivitaloneliöön juuri ennen Lindan syntymää, kun mun äitiysloma oli jo alkanut.

Täällä oli paljon lapsiperheitä ja samanikäisiä kavereita ja asuttiin samassa paikassa niin kauan kun Amanda oli juuri syntynyt.

Kuvassa lastenhuoneen ja vierashuoneen ikkunat. Vierashuoneessa vietti paljon aikaansa mun isoäitini, joka kävi tiiviisti siihen aikaan Turusta vierailemassa.

Seuraava asunto sijaitsi melko lähellä Lintuviidassa, paritalonpuolikas metsän reunassa, jossa taidettiin asua jotain kahdeksan vuotta. Asunnossa oli yhteinen uima-allas naapureiden kanssa ja se oli tytöille mieleinen.

Sileäkarvainen noutaja Iines liittyi joukkoon täällä asuessa.

Kuvassa etualalla kolmen tytön huoneet vierekkäin ja pitkällä sivulla keittiön ja ruokailutilan ikkunat.

Vähän lyhyempi parin kuukauden jakso asusteltiin vuokratalokolmiossa Käräjätörmässä, kun odoteltiin seuraavan kodin vapautumista.

Oltiin vähän niinkuin retkellä, kaikkien viiden patjat makuuhuoneen lattialla ja yksi huone oli lattiasta kattoon täynnä tavaraa.

Täällä asui tosi paljon lapsia ja uusia tuttavuuksia löytyi paljon pihoilta.

Kovin kauas ei taaskaan siirrytty muutettaessa Tohloppiin isoon rivitaloasuntoon, johon kuului myös reilunkokoinen autotalli, jossa ei kylläkään säilytetty autoa.

Tilaa oli runsaasti ja täällä ollessa aloitin myös lähihoitajaopinnot ja bussipysäkki oli kätevästi ihan kohdalla. Vieressä oli myös pieni leipomonmyymälä, josta sai hyviä munkkeja.

Täällä täytin 40-v ja sain lahjaksi ranskanbulldoggi Unton.

Kovin vaan poltteli ajatus takaisin Onkiniemeen palaamisesta ja taustalla kummitteli lähestyvä laaja putkiremontti ja taloyhtiön vanhat jäärät, jotka jarruttivat kaikkea.

Sitten tultiinkin taas Onkiniemeen vanhalle tutulle alueelle pienehköön kertostaloneliöön, jossa myöskin oli oma piha. Jouduttiin karsimaan paljon tavaraa ja tottumaan pienempiin tiloihin, mutta sijainti on aivan loistava. Täältä mulla oli kiva työmatka pyörällä Koukkuniemen vanhainkotiin.

Lakanoiden takaa vilkkuu keittiön ikkuna ja talon päädyssä oli Idan ja Amandan yhteinen huone.

Tänne tuli myös englanninbulldoggi Kaapo pentuna.

Vieläkään ei asetettu aloilleen, ja kun lähes vastapäätä oleva hiukan isompi kaksikerroksinen rivitaloneliö tuli myyntiin, niin siirryttiin taas askelta lähemmäs rantaa.

Täällä ollaan nyt viihdytty kymmenisen vuotta, kaikki tytöt ovat sinä aikana lentäneet pesästä, viimeisimpänä Amanda vuosi sitten. 

Täällä siis edelleen asustellaan tyytyväisenä ja laumaan on liittynyt rescuekoira Honey Romaniasta. Työmatka sujuu edelleen pyöräillen, mutta nyt vaan ihan vastakkaiseen suuntaan parin viimeisen vuoden ajan. 

Kaupungille on sopivan lyhyt kävelymatka ja järvimaisema on ihan vieressä. Tunnelityömaa on tosin pari viime vuotta vähän häirinnyt metelillään, mutta nytpä sekin alkaa olla jo loppusuoralla.

Tässä on kiva asua niin kauan ainakin kun pääsee vielä ketterästi portaita ylös ja alas.

Valokuvaaminen oli vähän jännää touhua ja räpsin vaan pikaisesti jotain kuvia, etten aiheuttaisi ihmetystä tähtäillessäni toisten koteja, oli  kuitenkin viikonloppu ja autoja pihassa ja väki varmaan kotosalla. Ekassa kohteessa oli kaksi pikkutyttöä hiekkalaatikolla juuri talon edessä ja heille selitin,että olen asunut tässä 30 vuotta sitten ja sainkin niin innokasta juttuseuraa, että mies joutui odottelemaan autossa pitempään. He olisivat hakeneet kännykänkin ja näyttäneet mulle jonkun kuolleen myyrän kuvan, mutta se jäi nyt toiseen kertaan:)

Oli kyllä kiva käydä muistelemassa vanhoja asuinseutuja.