Mitä on taas syöty

Viime aikoina ei ruoanlaitto ole niin kovasti houkuttanut; työpäivät menevät lähinnä puurolla ja eväsvoileivillä tai salaatilla. 

Enemmänkin vapailla ja mökillä tulee laitettua ruokaa, jota sitten voi syödä useampanakin päivänä peräkkäin. Ja samat vanhat tutut ohjeet tuppaavat toistumaan, ei ole uusia ideoita ja intoa nyt riittänyt.

Tomaattikeitto Koskenlaskija-juustolla maistuu varsinkin miehelle aina vaan.

Paneerattua kalaa ja guacamolen loppua harvinaista kyllä perunoiden kanssa, ne eivät mulle oikein yleensä maistu.

Juustomakaronilaatikkoa, josta riittää useammaksi päiväksi.

Tonnikalapiirakka ikivanhalla pankista siellä töissä ollessani saadulla ohjeella maistuu aina yhtä hyvältä ja teen sitä säännöllisesti edelleen.

Alkusyksystä käytiin Keskisellä ja meidän pettymykseksi se vanha meidän suosima pizzeria oli suljettu ja ruokapuolelta löytyi uusi paikka, johon ei kyllä toiste mennä. Pizzaa sai itse hakea samaan tyyliin kun jossain Raxissa, mutta koko ajan oli pitkä jono ja pizzapalat lopussa. Paikka oli jotenkin levoton ja epäsiisti.

Itse jämistä tehty pizza oli miellyttävämpi ruokailukokemus.

Kinkkuaurakiusausta ja Terälahden maalaistorilta ostettua hiivaleipää.

Broilerikasviswokkia moneksi päiväksi.

Jauhelihatäytteisiä paprikoita, täytettä jäi yli vielä pelkästään riisin kanssa syötäväksi.

Kesän viimeiset hampurilaiset omasta grillistä.

Tacot ja tortillat maistuvat aina niin jauhelihalla kuin kanallakin.

Kinkkujuustopiirakka salaatin kanssa on myös aina yhtä hyvää.

Juustoista kukkakaalikeittoa, nam.

Välillä grillipihvit ja pakasteperunoita uunissa nopeasti.

Tonnikalapastaa, makua tuorejuustosta mukaan.

Yksi kerta teki niin mieli lättyjä, että tein ihan pienen taikinan ja paistoin muutaman lätyn vaan itselleni.

Chili con carnea, täytyy muistaa käyttää papuja useamminkin ruoanlaitossa.

Kinkkuaurapasta on kanssa meillä klassikko, aurajuustosta tykkää kaikki.

Sitruunaista pähkinäbroileria, yleensä mulla on siis riisiä tai pastaa eikä perunoita, joista tykkään eniten perunamuusissa.

Nuudelisalaattia, valmista einestä kaupasta.

Joskus täytyy aina laittaa rasvaista ja arkista pyttipannua, tietysti HK:n lenkistä.

Parsakaali/kukkakaaligratiini on mun outo intohimoni, se maistuu pelkästään mulle kylmänäkin ja tätä söin kai viitenä päivänä peräkkäin kun miestä se ei huvittanut. Tässäkin on taas Koskenlaskija-juustoa, aika monissa ruoissa käytän näköjään juustoja, useinmiten auraa mihin sitä vain voikin tunkea.

Muutama mekko syksyyn

Hellemekot jäivät tosiaan täysin käyttämättä kesän aikana, mutta syksyä varten tilasin muutaman rennon hupparimekon, jotka sopivat ennen talvisempia neulemekkoja. 

Mä oon tykästynyt käyttämään erilaisia mekkoja vaan leggingsien kanssa mieluiten ihan arkena. Yleensä siinä käy niin, että kun alan tutkia valikoimaa kuten tällä kertaa Zalandon sivuja, niin löytyy useampi vaihtoehto, jotka houkuttavat ja sittenhän sitä pitää ostaa heti pari kolme kerralla kun ei osaa valita vaan yhtä.

Heti on ahkerasti käytössä poikkeuksellisesti vähän värikkäämpi syksyinen ruosteenpunainen ja lämmin mekko. Se on leveää ja reilua mallia ja mukava päällä.

Raitamekko onkin vähän kapeampi malli ja mielellään olisin ottanut kokoa isomman jos vaan olisi löytynyt, mutta ihan käyttökelpoinen tämäkin on.

Viimeisin ohuempi ja lyhythihainen huppumekko päätyikin yllättäen työkäyttöön ja se onkin tosi kiva yhdistettynä mustan työliivin ja mustien trikoohousujen kanssa. Meillä saa siis käyttää omia vaatteita ja mä tykkään enemmän niistä, vaikka ne itse pitääkin pestä. Meillä täytyy niin paljon kurkotella, kyykistellä, kumarrella ja jopa kontata, että on tärkeätä olla mukavat ja joustavat vaatteet päällä että työ sujuu.

Loppukesä kuvina

Loma lähes kokonaan mökillä vietettynä on enää pelkkä muisto vain, arki ja syksyn pimeys ovat jo alkaneet, eikä ole nyt ollut paljon aikaa ja energiaa tänne blogiinkaan laittaa, mutta tässä nyt vielä Instagramista koottuja kuvia kesän loppupuolelta.

Mulla ei ole ikinä olleet kynnet niin pitkät, vahvat ja hyväkuntoiset kuin lomalla ja lakkailinkin niitä enemmän. Taas töihin palattua jatkuvasti käsiä pestessä ja desinfioidessa kynnet ovat entisenlaiset halkeilleet ja kärsineet nysät.

Hämärtyvinä iltoina oli kiva sytytellä lyhtyjä mökin pihapiiriin.

Mä oon innostunut käyttämään erilaisia kangasnaamioita ja tässä tuli nautittua mansikkaa niin sisäisesti kuin ulkoisestikin naamion sekä siiderin muodossa.

Honey ei välitä uimisesta, mutta työkaverin koira kävi testaamassa rannan.

Viimeiseen kesäkukkakimppuun löytyi vielä sentään jotain väriäkin.

Välillä ollaan mökillä tyydytty pelkästään Honeyn leluun, kun tyttö itse on viettänyt aikaa kakkoskodissaan Ylöjärvellä. Ukki on hoitanut Honeya aina välillä, varsinkin kun meillä on ollut yövuorot yhtäaikaa ja nyt heistä on tullut niin liikuttavan rakkaat kaverukset, että sovittiin oikein virallisesti yhteishuoltajuudesta, joka on meidän kaikkien etu. Honey saa runsaasti huomiota ja seuranpitoa ja on kiltti ja helppo hoidettava vanhemmillekin ihmisille. Nyt se ei joudu olemaan niin paljon pitkiä aikoja yksin kotona silloin kun meillä puolestaan on työputki menossa ja se saa reissata kahden kodin väliä vähän meidän työvuorojen ja isovanhempien menojen mukaan.

Kynttilöitä vilisee useammassakin kuvassa ja tilattuna on taas Partyliteltä pari syksyistä tuoksukynttilää hämäriä iltoja piristämään.

Loppukesä jää muistoihin surullisena ja raskaana isän äkillisesti kuoltua ja nyt on sekä hautajaiset että uurnan lasku ohitse ja opetellaan elämään arkea ilman pappaa ja tuetaan äitiä, joka myös vietti aikaa meidän kanssa mökillä ja tutustui uuteen ympäristöön.

Alkukesästä tilattu leivänpaahdin saatiin lopulta mökille loman viimeisinä päivinä vihdoin ja viimein ja päästiin nauttimaan paahtoleivistä vielä loman loppuessa.

Kalenteriharrastus on tuonut mukavaa ajankulua sateisiin päiviin ja välineet kulkevat kodin ja mökin väliä siististi työkalupakissa.

Sukulaistädiltä saadut räsymatot sopivat mökille ihan kuin ne olisi sinne vartavasten suunniteltukin.

Hääpäiväkin meillä oli elokuussa ja tänä vuonna maljakkoon kertyi 29 ruusua.

Selvästi on jo syksyä ilmassa ja pientä haikeutta, kunnollisista kauniista kesäsäistä ei päästy ollenkaan nauttimaan ja kaikki hellevaatteetkin jäivät kaapin perukoille odottamaan seuraavaa kesää. Onneksi mökkikausi ei sentään kokonaan pääty, vaan mahdollisuuksien mukaan vietetään siellä vapaa-aikaa ympäri vuoden.

Kesän aikaansaannoksia

Viime talvi sisustettiin ja varustettiin uutta mökkiä sisäpuolelta melko nopeasti asuinkuntoon.

Tämä kesä onkin sitten mennyt erilaisissa maalaushommissa ja saunamökin ja terassien laittamisessa. Mm. Wishiltä on aika monta pakettia tullut tilattua erilaista käyttö-ja sisustustavaraa oikein edullisesti.

Jonkin verran ympäristöä on siistitty ja karsittu, mutta ensi kesänä voi sitten paremmin keskittyä pihaan kun nyt ensin nähtiin mitä täällä kasvaa.

Tässä ensin kuvia sisäänkäynnin liepeiltä. Montaa lämmintä aamua ei kesän aikana osunut, että olisi voinut nauttia aamupalaa tuossa yläterassilla, mutta sohva oli ainakin Honeyn lempiköllöttelypaikka.

Ulko-ovi sai sinisen värin ja juomavesikanistereille löytyi sopiva paikka ovensuusta, myös Honeyn ruokailupaikkakin siirrettiin ulos lämpöisemmällä ilmalla.

Rantaan haluttiin ehdottomasti keinu, missä on kiva kuunnella veden liplatusta ja ihailla maisemia. Muutaman kerran ehdittiin ruokapöydän ääressä syödä, mutta se oli lisäksi miehelle mieleinen istuskelupaikka, jossa voi lukea päivän lehdet läppäriltä.

Saunan terassille ehdittiin vielä hankkia syyskukkia maalausurakan jälkeen.

Saunakamarista löytyy myöskin sohva, jonne voi tarvittaessa majoittautua. Mä vähän innostuin hankkimaan kaikenlaista järviaiheista tilpehööriä ja verhotkin korvaa verkko, johon löytyi kaikenlaista pientä ripustettavaa.

Mä en kovin välitä saunomisesta, mutta uimassa kävin loman aikana lähes joka päivä. Vaikkei mitään helteitä ollutkaan niin vesi pysyi juuri sopivan lämpöisenä koko kesän.

Microbladingissä koekaniinina

Mä innostun helposti kaikesta uudesta ja olinkin jo tutkinut kiinnostuneena juttuja microblading-kulmista ja satuin kyselemään siitä ripsienlaittajaltani. Hän olikin sattumalta juuri ollut kyseisessä koulutuksessa ja oli vielä kuulemma mahdollisuuksia päästä harjoitustyönä edullisemmin tehtävään toimenpiteeseen.

Samantien lyötiin aika lukkoon ja nyt on koko prosessi käyty läpi. 

Mitään hyviä/iloisia kuvia musta ei vaan saa, kaikissa oon luonnostaan suunpielet alaspäin, mutta nyt ihan esimerkkinä kaksi ylempää kuvaa ennen projektia. Mulla on kyllä itsellä vähän paksummatkin kulmat, mutta ongelmana on ollut niiden nyppiminen ja muotoilu kun rehottavat muuten vapaasti. Mä oon tosi likinäköinen enkä näe itse nyppiä kunnolla ja oonkin kampaajan antanut aina muotoilla ja värjätä kulmat, mutta ongelmana on se, että käyn noin kaksi kertaa vuodessa kampaajalla ja siisti lopputulos ei montaa viikkoa kestä.

Microblading onkin sopiva toimenpide niille, jotka eivät jaksa tai ehdi (osaa) meikata kulmiaan, mutta kaipaavat ilmeeseensä kohotusta ja kulmiin siistiä muotoa. Ja varmaan myös laitetut kulmat saattavat toivottavasti vähän nuorentaakin yleisilmettä.

Alapuolella pari kuvaa, joissa kulmat näkyvät laittamisen jälkeen ilman mitään vaivannäköä ja ylimääräistä väriä.

Microblading on siis kulmien muotoilutekniikka, jossa pigmentoidaan luonnolliset, kestävät ja juuri omiin kasvoihin sopivat kulmat. Tämä on siis eri juttu kun tatuointi, tässä piirretään joka karva erikseen mutta viillot ja väripigmentti ulottuvat vaan ihon pintakerroksen alle.

Lopputulos haalistuukin ajan myötä ja sen luvataan kestävän noin vuoden verran, tosin sekin on kai kovin yksilöllistä.

Koko prosessi muodostuu muotoilu- ja suunnitteluvaiheesta, itse viiltelystä ja värin levittämisestä, jälkihoidosta ja vahvistuskäynnistä.

Eniten aikaa vei suunnittelu, kasvojen tarkka mittaaminen ihan mitalla, mihin ihanteelliset kulmat omien kasvonpiirteiden mukaan asettuvat. Millintarkka työ ja kaavion piirtely veikin tunnin verran ennenkuin päästiin itse toimenpiteeseen. Kaikilla on tietysti erilainen kipukynnys ja mulla on muutama tatuointikin laitettu, joten en pitänyt tuota kovin pahana. Ilman puudutusainetta selvittiin, pientä epämukavuutta siinä toki tuntui välillä.

Ensimmäisinä päivinä ei saanut saunoa, hikoilla ja puhdistaa kulmia muuta kuin vedellä. Parantumisen ajan piti rasvailla säännöllisesti ja suojata auringolta, ainoa että sellaista ikävää kutinaa oli pari päivää niinkuin haavojen parantuessa ja tietenkään ei saanut raapia eikä koskea...

Reilun kuukauden kuluttua oli uusintakäynti, jossa vielä voitiin hioa muotoa ja mä mm. toivoin hiukan tummennusta sävyyn. Ja taas jälkihoitovaihe uusiutui.

Oon oikein tyytyväinen vielä senkin vuoksi kun käyn samalla ihmisellä säännöllisesti ripsihuollossa, niin on luvannut nyppiä mun omia hajakarvoja ja tarvittaessa värjätä niitä, kun kuitenkin kasvavat siinä joukossa ajan myötä erottuen ehkä haaleampina.

Nyt olen ollut ihan vaan lomalla, mutta uskoisin että töiden alkaessa tää juttu on kullanarvoinen apu pirteämpään yleisilmeeseen.

Maalaushommia mökillä

Ostettiin oma mökki ihan lokakuun lopussa ja tässä muutama ennen maalausurakkaa otettu kuva sieltä ihan alkutaipaleelta loppusyksystä kevääseen. Olen siis viettänyt paljon aikaa ja öitäkin täällä jo joulukuusta lähtien, kunhan saatiin tärkeimmät hankinnat tehtyä tupaan ja tätä voikin ihan kakkosasunnoksi kutsua. 

Talvikausi meni sisustuksen ja tarpeellisten tavaroiden haalimisessa, osa ostettiin ja osa siirtyi kaupunkikodista hyödyllisempään käyttöön.

Alkukesästä käsiteltiin puunsuojalla-aineella kaikki portaat ja terassit, joihin tuli hiukan tummempi sävy.

Varsinaisen kesäloman alkaessa vasta heinäkuun lopulla aloitettiin mökin ja saunarakennuksen maalaaminen ja siistiminen oman näköiseksi.

Sovinnolla päätettiin värikartoista saunalle ja muutenkin korostusväriksi turkoosin sininen ja terassin aurinkokuvio inspiroi lisäämään vähän auringonkeltaista piristykseksi.

Mökin päädyssä liehuu kavereissa huvitusta herättävä Suomen lippu, vaikka vähän Ruotsin väreissä muuten mennäänkin...

Suurin osa työstä meni olosuhteidenkin pakosta miehelle, mutta mäkin jonkin verran osallistuin saunan seinien sutimiseen sille korkeudelle asti mitä yletyin kiipeilemättä ja lisäksi suojasin maalarinteipillä niitä kohtia mihin niinikään pituus riitti.

Itse ollaan oikein tyytyväisiä uuteen ilmeeseen ja ensi kesänä saunan vihreä peltikatto saa uuden mustan värin ja ympäristöä myös siistitään jätelaudoista kunhan ehditään. Sain myös arvokkaita ohjeita kasvien suhteen ja mahdollisen kukkapenkin laajentamisesta viherpeukalon omistavalta työkaverilta, joka poikkesi kyläilemässä.

Pikkuhiljaa tehdään paikkaa omaa silmää miellyttäväksi ja mietittiinkin tässä ettei osattu edes kuvitella miten ahkerassa käytössä koko paikka tulee olemaan. Tietysti 45 km etäisyys kotoa mahdollistaa kulkemisen edestakaisin ja edelleen ollaan Tampereen alueella;)