Mulla on ollut jo vuodesta 2009 saakka tapana kirjoittaa muistiin kaikki lukemani kirjat; päivämäärä, kirjailija, teoksen nimi ja sivumäärä. Aina näin Aleksis Kiven-päivänä olen laskenut vuoden saldon suomalaisen kirjallisuuden päivän kunniaksi, vaikka vain murto-osa mun lukemista kirjoista tosin on kotimaisia.
Tämän vuoden saavutus oli 108 kirjaa, aika keskitasoa, välillä oon kyllä enemmänkin ehtinyt ahmimaan mutta ilmeisesti tän vuoden tulokseen vaikuttaa sekin kun meille tuli Netflix.
Tästä voisi päätellä että lukeminen olisi joku raskas urakka mulle, mutta se on kyllä rentouttava ja rakas harrastus ja intohimon kohde.
Olen kokenut tuon luettujen kirjojen muistiinpanemisen käteväksi, koska eniten lainaan kirjastosta englanninkielisiä romaaneja ja usein vaikka lukisikin takakannesta kuvausta juonesta kirjastossa, niin kotona kun alkaa lukea, tuntuu kirja jollain lailla tutulta. Silloin usein selaan ja tarkistan listoiltani ja huomaan että tämänhän mä oon lukenut ja joskus vieläpä aika hiljattainkin.
Välillä ei juonta kuitenkaan niin tarkasti muista ja jos kirja on muuten mukaansatempaava, saatan lukea jotkut toistamiseenkin.
Tuo luettujen kirjojen määräkin on vähän hämäävä; välillä luen kirjan jossa on 300 sivua ja välillä taas enemmän jotain tiiliskiviä joissa on vaikkapa 800 sivua. Mutta kirjastossa vierailen kyllä säännöllisesti, harvemmin nykyään ostan mitään kirjoja itselleni, ne on melkein sitten jotain suomenkielisiä dekkareita joita mies tilaa kirjakerhosta, joita meille kertyy kirjahyllyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti