Niin me päätettiinkin yhden työkaverin kanssa toteuttaa oma likkojen lenkki seuraavana kesänä; kuljettiin sama reitti ilman tungosta, ihailtiin maisemia ja höpötettiin rauhassa. Onkohan mussa vähän erakon vikaa...
Tänä vuonna menikin näin syksyyn saakka kun saatiin oma lenkkimme järjestettyä.
Mulla ei oo mikään kehuttava kunto ja hölkkää en ole koskaan harrastanut juoksusta puhumattakaan. Kävely on paremminkin mun lajini ja sekin sujuu hitaanpuoleisesti, on niin lyhyet jalat millä taapertaa ja kunto ei vaan kestä kovempaa vauhtia. Perheenjäsenten hermo ei koskaan kestä mua kun oon kuulemma niin onnettoman hidas.
No nyt oli kuitenkin mukavan raikas syysilma ja hyvää seuraa mukana. Muutettiin reittiä tällä kertaa niin, että päästiin tutustumaan samalla Pispalassa avattuun uittotunneliin ja siirryttiin sen kautta jatkamaan kävelyä Näsijärven puolelle. Olen tyytyväinen että sain aikaiseksi lähdettyä ja vähän reippailtua järvimaisemissa. Nyt voi hyvällä omatunnolla siirtyä kohta sohvalle tanssia seuraamaan.